Copyright © Matti Enqvist, 1997, 1998 

TRIATHLON UINTI

Trithlonin lähtö

Lajianalyysi

Triathlonuinti on avovesiuintia ja se eroaa altaassa suoritettavasta kilpauinnista monessa suhteessa. Avovesiuinnille on ominaista: 
  • Suomessa uidaan lähes aina märkäpuvussa, joka kelluttaa ja muuttaa uintitekniikkaa
  • Uitavat matkat ovat pitkiä, yleensä vähintään 500m-750m, mutta usein 1,5 km tai enemmän, joten maitohapon sieto tai nopeusharjoittelusta ei juuri ole hyötyä. Puskurointiharjoitteluakaan ei paljoa tarvita, se hyödyttää lähinnä hyviä uimareita lähtökiihdytyksessä.
  • Uinnissa saa peesata eli uida niin lähellä muita, että siitä on apua
  • Lähtö tapahtuu tungoksessa, jossa hyvälle uimarille on tärkeätä päästä nopeasti karkuun muilta
  • Uintilajina käytetään yksinomaan vapaauintia
  • Märkäpuvun kellumisesta johtuen potkujen merkitys on vähäinen ja jalkoja pyritään muutenkin säästämään pyöräilyyn ja juoksuun, kaksitahtipotku on suositeltavampi kuin kuusitahti
  • Uinnin aikana on tarpeen suunnistaa ja tähystää reittiä, jolloin päätä on kohottettava vedestä
  • Aallokosta johtuen käsiä voi joutua nostamaan palauttaessa korkeammalle
  • Lähtöhyppyä tai altaan päädyssä tehtäviä käännöksiä ei ole

Harjoittelu

Lajianalyysista seuraa, että allasuimarien vapaauintiharjoittelua ei kannata sellaisenaan seurata vaan siihen tehdään seuraavia muutoksia: 
  • Lähtö- ja käännösharjoittelu voidaan jättää pois. Volttikäännös on hyvä osata, koska suurin osa harjoittelusta tapahtuu altaassa, mutta myös yksinkertainen avokäännös on ihan riittävä harjoittelutarkoituksiin
  • Maitohapon sietoharjoituksia (IVb) ei tehdä lainkaan ja nopeusharjoituksiakin (V) vain vähän lähinnä vaihteluksi. Maitohapon tuottoa (IVa) voidaan harjoitella valmistavalla kaudella kerran viikossa lähinnä lähtötilanteessa karkuun pääsyä varten
  • Potkuharjoitteita käytetään kilpauimareita paljon vähemmän ja lähinnä vain uintiasennon hakemiseen sekä palauttavina harjoitteina
  • Harjoitetaan kaksitahtipotkuja mikäli ne suinkin luonnistuvat
  • Harjoitellaan uintia pää ylhäällä (vesipalloilijan krooli) suunnistamista varten
  • Harjoitellaan uintia lättäreillä ja kädet nyrkissä, koska pitkä, pitävä veto ja silti hyvä kierrosnopeus ovat tärkeitä
  • Muita uintilajeja sisällytetään harjoitteluun vaihtelun takaamiseksi, mutta painopiste on vapaauinnissa
  • Uitavat intervallit ovat pitempiä kuin allasuimareilla
  • Harjoittelu painottuu tekniikkaan I-alueella sekä II-alueen harjoitteisiin, koska pyöräily ja juoksuharjoittelu kuormittavat jo melkoisesti anaerobista systeemiä
  • Myös peesausta harjoitellaan
  • Kannattaa myös harjoitella uimalasien korjausta selällään uiden, jos ne sattuvat vuotamaan tai toinen uimari huitaisee ne silmiltä hässäkässä.

Kilpailusuoritus

Kilpailusuorituksessa lähtö tapahtuu juosten uintisyvyydelle. Jos ranta syvenee hitaasti voi tehdä muutaman syöksyn liukuun. Heti alussa on hyvän uimarin syytä uida karkuun muilta. Muiden kannattaa etsiä oma tasonsa ja pyrkiä hieman itseä nopeamman uimarin peesiin. 

Alkukiihdytyksen jälkeen on etsittävä itselle sopiva matkavauhti ja tarkistettava reitti ylös katsomalla muutaman vedon välein. Kannattaa valita sopiva kiintopiste rannalta varsinkin, jos kierrettävä poiju on pieni ja/tai kaukana. Poijut kannatta kiertää niin läheltä kuin mahdollista varoen kuitenkin saamasta muiden uimarien nyrkistä. 

Maalin lähestyessä kannattaa hieman hidastaa vauhtia ja orientoitua vedestä nousuun ja juoksuun, sillä uinti varsinkin aallokossa tuppaa sotkemaan tasapainoaistia. 

Märkäpuvun nopeaa riisumista kannattaa harjoitella, sillä voi voittaa minuuttejakin!